Täten tulen kaapista ulos ja lopetan turhat spekulaatiot. Jep, minä olen tämän kevään ylioppilas. Ja jep, vaatimattomat viisi vuotta ikäluokkani normaaliaikataulua jäljessä. Syitä, miksi jätin päivälukion kesken vuonna 2012 (jolloin olin vaihtovuoden takia jo vuoden ikäluokkaani jäljessä) oli useita, niistä päällimmäisenä haluni kirjoittaa useampia pitkiä kieliä. Päivälukiossa opintotahti ei olisi tuota sallinut, joten vietin pari vuotta käytännössä tekemättä mitään. Sitten kun olin kerännyt pari vuotta järkeä päähän, päätin syksyllä 2014 aloittaa aikuislukiossa lukiourakkani alusta.
Nyt jo historiaa olevan vaikean elämäntilanteen vuoksi en edes uskonut pääseväni tämän kevään kirjoituksista läpi, sillä en lukenut niihin tipan tippaa. Ajattelin, että sitten joskus vaan uudestaan. Turhaan ei aikuislukiota irvitä ikuisuuslukioksi. Vaan lopussa kiitos seisoo. Moni tuttu oli kuulemma jo luopunut toivosta, ei siitä tytönhupakosta tule ikinä ylioppilasta, pelkkä vapaaherratar.
Itse juhlat järjestettiin ei-liian vilakkana, vaan varsin kesäisenä kesäkuun ensimmäisenä lauantaina Lahdessa. Lahdessa siksi, että tilanvuokraaminen olisi helpompaa (Klippan olisi pitänyt varata jo neljä vuotta sitten...), ja koska mummon ja vaarin on päästävä juhlapaikalle mahdollisimman vähäisellä vaivalla. Olen niin otettu kuinka moni vieras vaivautui tulemaan kauempaakin. Ystävät Helsingin päästä, Tampereelta, Länsirannikolta... Satoja kilometrejä ajoa vain mun juhlien takia.
Halusin juhlista omannäköiset. Niinpä kukkia oli joka paljon ja joka puolella, ja tarjoilutkin jotain muuta kuin perinteinen kermakakku ja karjalanpaisti. Oli juustoja, vesimelonia ja marenkeja, vain koska mä tykkään niistä. Enkä ollut ainoa, jonka kyynelkanavat murtuivat kun Finlandia-hymni soi. Tai kun äiti yritti pitää puhetta. Tai kun lapset vertasivat mua prinsessaan. En vieläkään, yli viikko juhlien jälkeen osaa kuvailla omaa kiitollisuutta vierailleni. Moni oli nähnyt niin paljon vaivaa, ihan vain mun vuokseni.
Kuvat ovat Jonnan ja Johannan käsialaa, tunnelmapaloja juhlista ja niiden jatkoista. Kiitos teille ihanat naiset! Rakastan teitä!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaverit. Näytä kaikki tekstit
Pick up the magic of moment and work with that
torstai 11. kesäkuuta 2015
Meidän Kiasmassa käyminen oli sitten paljon muutakin kun pikavisiitti Robert Mapplethorpen muutaman riettaan seksitaulun äärellä ja paheksuen ulos. Me kierrettiin koko pytinki läpi, kerros kerrokselta. Katseltiin vartin verran ukkosta ja muuta jännittävää. Itseeni varmaan suurimman vaikutuksen teki installaatio, jossa lähes pimeässä huoneessa oli liikkuva kultainen lattia. Ei ehkä muuten, mutta kun se kultainen lattia oli niin kiva, että harkitsen jo omanikin maalaamista.
Suurena punaviinin ystävänä ymmärrän valkkareista yhtä paljon kuin kivi kiinan kielestä. Kaino toteamukseni itävaltalainen valkkari on ainakin hyvää toi pöytään maailman söpöimmän pullon. Ja maistuvaa oli myös sen sisältö. Paljonpuhuvaa on myös se, että sushin jälkeen syötiin lisää sushia. Kohtuus unohtuu usein hauskojen asioiden äärellä. Mulla on yksi sushisuosikki ylitse muiden, grillattu kampasimpukka. Sitä pitää syödä ihan joka visiitillä! Kunpa vain Sushibar kehittelisi mustekalanigirin.
Surprise party
torstai 22. tammikuuta 2015
Aluksi koitti kutsu vilpittömästi syömään. Mä olin aluksi myöntyväinen ja ehkä jopa innoissani, kunnes tietoisuus omasta tilastani iski. Kaiken kruunasi kaikkien aikojen kevyin hitlervertaus: jos Hitler olisi blondi viiksetön transvestiitti, te olisitte kuin kaksi marjaa. Kenenkään ulkonäköä pilkkaamatta, julkiselle paikalle menemishalut valahtivat tuon kommentin myötä maan alle. Tytöt joutuivat paljastamaan yllätyksen perimmäisen syyn, enkä mä meinannut siltikään tajuta. Tässä ihan käytännön esimerkki, kuinka myrkyllinen mun tiistaiaamuni oli: lamauttava.
Koska tiistaina oli matsipäivä ja Jokerit ansaitsee aina mahdollisuuden, päädyttiin Sports Academyyn syömään. Ja koska nämä olivat syntymäpäiväjuhlat, tilattiin pullollinen samppanjaa. Talo tarjosi nachot, ja mä en voinut vastustaa ajatusta caesarsalaattiburgerista. Koska itse lätkämatsi oli yhtä seulomista, vaihdettiin leiriä ennen toisen erän loppua.
Siirrettiin sijaintia reilu kilometri lähikapakkaan jossa juotiin toinenkin pullollinen, tällä kertaa skumppaa. Mehän kannetaan joka paikkaan aina Trivial Pursuitia mukana, joten päätettiin pelata kierros. Melkein voitin.
Halloween
sunnuntai 2. marraskuuta 2014
Vaikka rakastankin teemajuhlia, olen itse äärimmäisen laiska pukeutuja. Menin siitä mistä aita oli matalin, mustaa päälle ja kisupipo päähän. Pienen maanittelun jälkeen annoin maalata naamaani viikset. Tytöt sen sijaan olivat panostaneet huolella. Ehkä mäkin vielä jonain vuonna.
Kalteva torni
maanantai 13. lokakuuta 2014
Illan ohjelmanumerona oli Suomen tasuripeli. Kerrankin tuli mahdollisuus katsoa jalkapalloa erittäin naismaisesti, neljän seinän sisällä kun on vaikeampi aiheuttaa harmitusta muulle kansalle.
Perjantailta
lauantai 4. lokakuuta 2014
Mulla ja Johannalla oli perjantai-illalle huikea suunnitelma mennä katsomaan kuinka Nico Manelius kohtaa Tomek Valtosen. Manetskuukkeli ei valitettavasti tainnut uskaltaa lähteä tähän kohtaukseen mukaan, joten ajattelimme että pelkkä Tomek ei ole yhdeksän euron arvoinen keissi. Sori!
Sen sijaan päätettiin seurata meillä nykyjokereiden taivalta viini-juustoillan voimin. Viime kerrasta olikin vierähtänyt melkein vuosi! Pitkästä aikaa päästiin myös ihan keskenämme viihteelle, paikkaan minne kuulumme, eli Torveen.
Ajetaan aurinkoon
keskiviikko 30. heinäkuuta 2014
Atomirotta - Aurinkoon
Kehtaan ajaa millaisella autolla tahansa.
Perjantai-ilta verotti sitten yllättävästi - lauantaina järjestettiin koomaiset mökkiolympialaiset, joissa minä ja Laura sijoituttiin ylivoimaiselle hopeasijalle, kiitos Lauran loistavien mölkynpeluutaitojen. Samana iltana havaitsin karulla tavalla vieraantuneni luonnosta, kun sauna ei lämmennytkään ekalla yrittämällä. Eikä edes toisella, jouduin alentumaan avunpyyntöön. Minä, joka olen lämmittänyt puusaunaa omatoimisesti kuusivuotiaasta asti... Itse the vika ilta oli lähinnä väsynyttä läpändeerusta, Aliasta ja amatööritissuttelua. Kuka käski mennä ajoissa nukkumaan?
Sunnuntaina muiden lähtiessä hiljakseen kohti sivistystä, mietittiin Lotan ja Iian kanssa, että mikäs kiire tässä? Päätettiin viettää one more night. Ja niinhän siinä kävi kuten Teemu Selänteelläkin lopettamisen kanssa, yksi ylimääräinen yö venyi kolmeen. Onneksi Lopen "keskustaan" oli lyhyt matka, eikä kuoltu nälkään tai pelkoon.
Nyt olen vihdoinkin kotona. Ja toimeen tarttuminen ei ole ikinä tuntunut yhtä hankalalta. Loma käy vähiin, liian vähiin.
Suokki
tiistai 22. heinäkuuta 2014
Eikä se elämä helpompaa voisi olla ystävien seurassa, meren äärellä auringon paistaessa ja aaltojen kuohuessa. Mä ilmeisesti ehdin tottua Venäjällä tappohelteisiin, koska mulla ei ollut tänään yhtään liian kuuma! Hymyilin vain muiden valittaessa sulamisestaan. Tiedän, että ikävöin näitä helteitä talvella.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)