About

Olen saanut paljon kritiikkiä siitä, että paljastan persoonastani kovin vähän. Myönnän tämän täysin, ja itsensäpaljastelemattomuus on täysin tarkoituksellista. Kerron itsestäni täällä blogissa tasan sen mitä tahdon. On kiva käyttää valtaa joidenkin asioiden suhteen. Lukijoiden toiveesta raapaisen itseäni vähän pintaa syvemmältä. Enkä ota sitä vakavasti.

Mulla on tapana keksiä ihmisille ja asioille joskus käsittämättömiäkin lempinimiä, esimerkiksi Heineken-merkkinen olut on Esaa.

En osaa käydä kaupassa kuin nälkäisenä. Äsken mun teki mieli irtokarkkeja, joten päätin mennä kauppaan ostamaan niitä, ja samalla ruokaa viikonlopuksi. Koska mulla ei ollut yhtään nälkä, en pystynyt päättämään mitä mä haluaisin syödä, enkä ostanut sitten mitään muuta kuin karkkia. Nyt ei edes karkit maistu.

Löydän itseni usein hämmästelemästä omaa elämääni, ja miten pienistä sattumista, virheistä ja vahingoista kaikki on rakentunut. Jos Talvisota ei olisi koskaan syttynyt, en olisi syntynytkään. Ja jos en olisi vajaa viisi vuotta sitten kokenut suurta välirikkoa, en olisi koskaan oppinut puhumaan täydellistä saksaa.

Ärsyynnyn suuresti, kun joku kutsuu lasagnea lasseksi. Maailman raivostuttavin termi, haluaisin heittää tervapadalla sitä neropetteriä, joka alunperin tuon väännöksen väänti. Ihan oikeasti, kaikki maailman Lasse-parat! "Teenkö rakas tänään kana-Lassea vai vege-Lassea?" Näen punaista ja niin pahasti, etten suostu syömään koko ruokaa.

Olen äärimmäisen sanavalmis ihminen. Lähes poikkeuksetta myös sanon ennen kuin ajattelen. Tästä syystä viihdyn esimerkiksi lätkämatseissa aktiivisesti chanttaavassa fanipäädyssä, mä en pääse huutamaan kentälle omia idioottimaisuuksiani, kun on ihan ohjeistettujakin huutoja.

Osaan myös improvisoida lennosta käsittämättömiä, lähes Grammy-palkinnon arvoisia pikku lauluja. Kuten keskiviikkona lurauttamani Lettis näyttää tiskiharjalta Yellow Submarine-melodialla.

Mun suurimmat matkailuhaaveet eivät ole mitään tyypillisiä New Yorkeja ja Thaimaita. Vaan Tansania tai muu Afrikka, Ecuador ja Trans-Mongolian junamatka.

Mä haluan tietää kaikista asioista vähän. Kaverit haukkuu mua Wikipediaksi ja Tietopankiksi, kaikella rakkaudella. Mulla on tapana lukea varsinkin tylsyyden hetkillä Wikipediaa, useimmiten aina jonkun kategorian alta kaikki artikkelit. Viihdyn tuntikausia Wikipediassa! Viimeksi luin Virginian roolista Yhdysvaltain sisällissodasta. Tiedonhakuharrastukseni ansiosta mulla on käsittämätön määrä nippelitietoa, ja valtaosalla en tee yhtään mitään. Tiesittekö te, että Islannissa ei esiinny päiväperhosia? Tai että hävittäjälentäjät saavat keskimääräistä useammin tyttölapsia, koska x-kromosomit kestävät paremmin g-voimia kuin y-kromosomit? Muille turhan tiedon ystäville suosittelen Owlia, ilmaista iPhone-sovellusta.

Oon todella kiltti ihminen. Haluan olla avuksi kavereilleni, joskus omien tarpeidenikin yli. Esimerkiksi eilen lähdin serkun seuraksi baariin, vaikka olin jo nukkumassa. Ja pilkun jälkeen kuskaamaan kaverinkavereita kotiin, vaikka siinä mennään täysin omien mukavuusalueiden ulkopuolelle. Mulle tulee hyvä mieli jos voin olla jollekin jollakin tavalla hyödyksi.

Osaan eläytyä toisiin ihmisiin, niin fiktiivisiin kuin olemassaoleviinkin. Mietin usein, miten ja miksi toinen ihminen näkee tai tekisi jonkun asian. Eläytymiskyvyn takia myös herkistyn helposti. Esimerkiksi harvaa elokuvaa tai tv-sarjaa pystyn katsomaan silmien kostumatta. Itkin jopa tänään Sinkkuelämää katsoessani, kun Carrie ymmärsi, että Ranska on virhe.